Tänä aamuna Herramme Jeesus kysyi minulta lempeästi, kun olin kotona: ”Haluaisitko tulla Ylähuoneeseeni?”
Sanoin: ”Olkoon Pyhä Tahtosi. Mutta en ole arvoinen.”
”Haluan sinun tulevan lohduttamaan Minua. Tunnen oloni erittäin hyväksi, kun olet läsnäni”, Hän sanoi.
Myöhemmin, kun saavuin kirkkoon sunnuntain pyhään messuun, Hän sanoi: ”Uskontunnustuksen jälkeen polvistu ja tule!”
”Valentina, sinä lohdutat Minua. Kuinka paljon Kirkko, ihmiset ja maailma loukkaavat Minua. Tunnen oloni paljon paremmaksi, kun olet täällä kanssani lohduttamassa Minua, koska olet syvästi tunteva ihminen. Otat todella kaiken sydämeesi.”
Sanoin: ”Oi Herra Jeesus, olen niin pahoillani.”
Olen niin syvästi liikuttunut siitä, kuinka paljon Herramme Jeesus kärsii puolestamme. Sitä toistetaan: Hänen uhrautuva kärsimyksensä.
Sitten Hän puhui minulle sodasta ja sanoi: ”Venäjä haluaa sodan hinnalla millä hyvänsä. Kiina ja muut odottavat. Sano ihmisille, että he rukoilisivat, tekisivät parannuksen ja eläisivät rauhassa.”
Tänään Hän puhui minulle myös Nepalissa tapahtuneesta katastrofaalisesta onnettomuudesta.
Hän sanoi: ”Ihmiset pohtivat, miksi kaikki tämä tapahtui, ja yrittävät päätellä sen johtuvan jäätiköiden sulamisesta. Mutta tämä on jo osa Minun maailman puhdistustani.”
Sitten Hän näytti minulle luolan syvällä maan sisällä, joka oli tukkeutunut kivistä ja mudasta.
Hän sanoi: ”Valentina, lapseni, tiedätkö, että siellä on monta sielua? He kuolivat, koska heillä ei ollut ilmaa? Kivet ja muta hautasivat heidät.”
Sanoin: ”Herra, säälin niin paljon ihmisiä — niin monet heistä kuolivat.”
Hän sanoi: ”Siksi annan sinulle lisää kärsimystä pelastaakseni heidät. Olen hyvin pahoillani siitä, että annan sinulle tämän lisäkärsimyksen, mutta se on heidän sielujensa pelastamiseksi. He kuolivat katumatta ja valmistautumattomina. He eivät tienneet, että näin heille kävisi. Monet katastrofit tapahtuvat, ja sota on aina läsnä.”
Herramme oli hyvin tunteikas kertoessaan minulle tämän kaiken.
Viikon aikana kärsin terävästä kivusta kyljessäni. En ollut koskaan aiemmin tuntenut tällaista kipua. Se jomotti ja sykkis koko yön, ja lisäksi jaloissani oli kipua.
Sitten Herramme kiitti minua. Hän sanoi: ”Kiitän sinua siitä, että kärsit Minun puolestani niin paljon. Mutta haluan sinun olevan täällä (Ylähuoneessa), jotta koet ja kerrot muille, kuinka Minä kärsin. Kärsimyksemme on yksi.”
”Katso, sinä kärsit, Minä kärsin — yhdistymme yhdeksi. Haluan sinun pysyvän aina nöyränä läsnäolossani. Aina.”
Herramme oli pukeutunut hyvin huonosti, hänellä oli yllään rääsyiset ja reiälliset vaatteet. Hän kuluttaa itsestään niin paljon, ettei Hänellä ole enää energiaa jäljellä, ja Hän toistaa tämän joka kerta pyhässä messussa. Hän uhraa Itsensä viimeiseen hengenvetoonsa asti, jonka Hän antaa meidän pelastamiseksemme. Sitten hitaasti, hitaasti Herramme saa energiansa takaisin.”
Kun olen Herran kanssa, todistan Hänen kärsimyksensä syvyyden, ja silti tiedän Hänen olevan Kaikkivaltias Jumala ja kaikkivoipa. Olen täällä kuin pieni mato Hänen edessään. Olen hyvin tietoinen tästä, enkä itse voi uskoa sitä. Tämä kaikki alkoi vuonna 2003, kun olin Ylähuoneessa ensimmäistä kertaa.
Hän sanoi: ”Sano ihmisille, että Minä olen aloittamassa maailman puhdistamisen. Olkaa iloisia ja riemukkaita, koska olemme pian siirtymässä Uuteen Aikakauteen. Se ei ole kaukana.”
Pelkään kysyä Herralta, milloin tämä tapahtuu.
Hän sanoi sitten: ”Kun menet takaisin penkkisi luokse, polvistu uudelleen — älä katso muita. Älä murehdi ympärilläsi olevista ihmisistä. Jokaisen tulisi polvistua, koska te olette kaikki syntisiä.”
Hän sanoi minulle aiemmin, kun rukoilimme muita rukouksia: ”Sinun pitäisi olla polvillasi, koska olet Pyhässä Läsnäolossani. Te kaikki, te olette Pyhässä Läsnäolossani!”
Kommentti: Erityisesti messun alussa, kun sanomme ’Kyrie Eleison, Kriste Eleison’, anomme Herramme armoa meille. Meidän pitäisi polvistua kunnioituksesta Herramme edessä, mutta ihmiset kuitenkin kaikki seisovat.
Sillä välin kun Isä meidän taivaassa -rukousta luetaan ja valmistelut pyhän ehtoollisen jakamiseen alkavat, Herra Jeesus sanoi: ”Mene takaisin, polvistu, vastaanota Minut, ja kun palaat (penkillesi), uhraa Minulle takaisin.”
”Minulla on niin monta asiaa, joihin käyttää Pyhää ehtoollisianne – muiden pelastamiseksi.”
Herramme oli hyvin surullinen sanoessaan: ”Katsokaa ihmisiä, he ottavat Minut kuin tavanomaisena rutiinina, useimmat heistä ehtoollisen käteen ja katumatta. He eivät ole pahoillaan, vaan tekevät sen vain tavasta. Ihmiset ajattelevat: kaikki muutkin menevät, joten minäkin menen.”
Hän sanoi: ”Kuvittele, kuinka monta loukkausta Minä vastaanotan, ja se on Minulle kivuliasta. Yrittäkää hyvittää ne, koska papit ja piispat eivät enää opeta ihmisiä.”
Monet uskovat, että katumusrukouksen sanominen pyhän messun alussa tarkoittaa, etteivät heidän tarvitse mennä ripustukseen. Ei, jokaisen on tunnustettava syntinsä yksilöllisesti papille ja vastaanotettava syntienpäästö.
Herramme pyysi rukouksia ja uskollisuutta itselleen.
Hän sanoi: ”Pian koittaa uusi rauhan aikakausi. Olkaa rohkeita ja iloisia. Odottakaa sitä innolla.”