Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Seitsemäs tunti
Kello 11 IP keskiyöön †

Jeesuksen kidutushetki Olivivuorella kolmas tunti

Valmistelu ennen jokaista tuntia

Valmistelu Olivivuoren kolmelle tunnille Getsemanen puutarhassa

Jeesus, minun makea hyvä! Sydämeni on murtunut. Katsoin ja näin sinut vielä kärsimässä kidutusta. Veri virtaa ruumiistasi niin runsaasti, että maa on veren peitossa. Oi rakkaani! Sydämeni särkyy, kun nään sinut niin heikona ja väsyneenä. Sinun ihastuttava kasvoisi ja Luojasi kädet maassa ovat vereiset. Tuntuu siltä, että haluat lähettää verivirtoja ihmisten syntivirroille, jotta ne voivat upota sinun veriisi ja antaa anteeksi jokaiselle ihmisen lapselle. Nouse, minun Jeesus! On liikaa, että kärsit niin paljon; on riittävästi rakkaudellesi. Mutta kun tuntuu siltä, että minun Jeesukseni kuolee veressään, rakkaus antaa hänelle uutta elämää. Näen hänet liikkuvan. Nyt hän nousee, pölyinen ja vereinen. Hän yrittää kävellä; vaivalloisesti hän vetäytyy pois.

Minun makea elämäni! Salli minun tukea sinua käsilleni. Haluatko palata rakkaimmille oppilaillesi? Kuinka suuri on kipusi, kun löydät heidät taas nukkumassa! Puhut heikolla ja vavahdellessa äänellä: "Lapsiani, älkää nuku! Tunti on tullut. Etkö näe missä olen? O seiso minun vierelleni eikä jätkä minut auttamatta tunneissa suuressa vaivassa."

Jeesus, olet muuttunut niin tunnistamatonta, että oppilaidesi eivät olisi sinua tunnistaneet ilman armeliaisuutta ja leppymättömyyttä äänessäsi. Heille sanottuanan valvoa ja rukoilla palatessasi puutarhaan, mutta uusi haava sydämessäsi. Näen siinä ne sielut, jotka huolimatta sinun armoistasi, lahjoista ja armosta unohdavat rakkaudesi ja lahjojasi koetuksen yönä, joutuvat henkiseen uneen ja menettävät valvonnan ja rukoilun kestävyyden hengen.

Minun Jeesus! Kun on nähty sinua ja maistettu erikoisarmojen makeutta, tarvitsee suuria voimia vastustaa, kun nähdään olevansa ilman lahjoitasi. Rukoilen sielujen puolesta, joiden laiminlyönti, välinpitämättömyys ja loukkaaminen sydämeesi ovat kaikkein katkerimmat, että sinun armosi ympäröisi heidät ja pysäyttäisivät heitä heti, jos he tekisivät jopa pienenkin askelen, joka voisi sinua vaivata, ettei menettäisi kestävän rukoilun hengen.

Jeesusini! Palatessasi puutarhaan nostaa kasvoisi verisenä taivaalle ja sanoo kolmannen kerran: “Isäni, jos mahdollista, päästää tämä malja minulta!”

Sitten, rakas Hyväni, kuulen sinun huutavan: "Rakkaat apostolit, älkää jätkää minut yksin tähän kammottavaan kärsimykseeni. Muodostakaa kruunu ympärilleni ja lohduttakaa minua rakkaudenne ja seuranne!”

Jeesusini! Kuka voisi vastustaa sinua tässä äärettömässä tarpeessa! Mikä sydän olisi niin kova, ettei se murtuisi nähtyään sinut kärsimysten kuumassa ja veressä kastettuna? Kuka ei itkeisi katkerasti sinun kivullisista valituksistasi, etsien apua ja voimaa! Mutta lohduta, Jeesusini! Voin jo nähdä Isän lähettämän enkelin, joka antaa sinulle tukea ja voimia niin, että vapautuneena tästä kuolemanpelosta voit luovuttaa itsesi juutalaisille. Mutta kun puhut enkelin kanssa, kuljen taivaan ja maan läpi. Salli minun ottaa verisi, jonka valuit Olivivuorella, jotta voisin antaa sen kaikille ihmisille pelastuksensa takuuna ja tuoda sinulle heidän rakkaudenne, askeltenne ja kaikki tekoenne vastineeksi.

Taivaallinen äiti Maria! Jeesus haluaa lohdutusta. Paras lohdutus, jota voimme hänelle antaa, on tuoda sieluja hänen luokseen. Maria Magdaleena, seurasta meitä. Pyhät enkelit, tuletkaat ja katso, miten asiat ovat Jeesuksen kanssa. Hän haluaa lohdutusta kaikilta; niin suuri on masentuneisuutensa, ettei hän torju ketään.

Jeesusini! Kun maistat Isän sinulle valmistanutta kuolemanpataista maljaa, havaitan, kuinka sinä syvenet enemmän ja enemmän hengähdyksissäsi ja valituksissasi ja sanoo melkein tuhottuna äänellä: "Sielut, sielut, O tulkaa ja nostakaani ylöspääni, otkaat paikanne ihmisydeni. Haluan teidät, näen teidät. Älkäät kuuroiksi minun ääneni, älkäät hylkää minun kiihkeitä toiveitani, verteni, rakkaudeni, kärsimyksieni. Tulkaa sielut, tulkaa!"

Surullisin Jeesus! Jokainen hengähdys ja jokainen toive on sydämeni haavaa, joka ei löydä rauhaa. Tee siis veresi omaksi, tahtosi, kiihkeä sielusi innostus, rakkaudeni. Kun kuljen taivaan ja maan läpi, etsisin kaikki sielut, tarjoaisin heille veresi pelastuksensa takuuna ja tuoisin heidät sinulle pehmentämään rakkauttesi ylimääräisyyttä ja makeuttamaan kuolemanpelkosi katkeruutta. Kun teen tämän, seurasta minua silmälläsisi.

Äitini, tulen sinun luoksesi, sillä Jeesus haluaa sieluja lohdutukseksi. Anna minulle äidillinen kätesi. Yhteisellä matkalla kuljemme koko maailman läpi etsimään sieluja ja sinetöimään Jeesuksen Veressä ihmisten taipumukset, toiveet, ajatukset, teot, kaikki liikkeensä ja liikkeensä. Laittamme hänen sydämensä liekit heidän sieluihinsa niin, että he antautuvat hänelle. Näin sinetettyinä hänen veressään ja muunnettuina hänen liekkinsä, haluamme johtaa sielut Jeesukseen helpottamaan kärsimyksiä hänen katkerasta kuolemanpelostaan.

Suojelusenkeli, mene edellä ja valmista sielut, jotka ovat saamaan tämä Veri, niin ettei yhtään pisara jää vailla runsasta vaikutusta.

Äitini, nopeasti! Menkäämme, sillä voin jo nähdä Jeesuksen silmän seuraavan meitä, kuulen hänen toistuvat hengähdyksensä, jotka pitävät sytyttämässä tekojaamme.

Kun otamme ensimmäiset askeliammattani, äiti, saapumme talojen oville, joissa sairastaa. Kuinka monta kipeää raajaa! Ja kuinka moni sairas ihminen kiroskelee kipujen voimakkuuden alla ja haluaa ottaa omansa elämänsä! Toiset on jätetty kaikkien hylkäämiksi eikä heillä ole ketään, joka tarjoaisi heille edes lohdutuksen sana tai heidän tarvitsemansa apun. Siksi he kiroskelevat ja vaipuvat epätoivoon.

O äiti, kuulen henkessäni Jeesusin hengähdyksiä, joka näkee rakkauden työnsä, jotta sielut kärsisivät vain muistuttamaan Hänestä itseään, muuttuneen loukkauksiksi. Oh, annamme heille hänen verensä, että se olisi heidän pelastuksensa ja hänen valonsa saattaisi sairasta tietoiseksi kärsimisen arvosta sekä Jeesuksen kaltaisuudesta, jota he siten saavuttavat. Ja sinä, äitini, lähde lähemmäs heitä. Rakkaana äitinä koske heidän kipeään haavaansa siunauksellisilla käsillesi. Lievitä heidän kärsimyksensä, otta heidät rintasi ja valaise heidän kärsimystänsä armolahjojen virroista sydämestäsi. Ole ystävällinen hylätyille, lohduta vaivaisille, joilla ei ole tarvittavia parannuskeinoja, herää hyviin sieluihin, jotka tuovat apua niille, jotka kärsivät suuren agonian painon alla, jotta he voisi uudelleen vahvistuneina kestää suurta malttia sitä, mitä Jeesus heidän kohdallaan aiheuttaa.

Meneemme eteenpäin ja astumaan kuolevien huoneisiin. Äiti, mikä kauhea näky! Kuinka monta sielua on lähellä syöksyvää helvettiin! Kuinka moni, elämän synnin jälkeen, haluaa antaa viimeisen kipun neuvottoman sydämelle, joka on niin usein lävistetty ja kruunaa viimeisellä hengähdyksellään epätoivon teolla! Kuinka monta paholaista ympäröi kuolinsänkyä ja pyrkii herättämään kauhua ja pelkoa oikeudenmukaisen tuomarin edessä, jotta he voisi viimeisen hyppynsä johtaa helvettiin. He haluavat syökseä helvetin liekkinsä ja peittää kuolevat niillä, jättämättä tilaa toivolle.

Toiset vieläkin maallisten hyödykkeiden ketjuissa kiinnittyneet eivät pysty ottamaan viimeistä askelta ajasta ikuisuuteen. O äiti, he ovat suuressa vaarassa ja tarvitsevat apua. Etkö näe kuinka he vavahdavat, kuinka ne kääntyvät kuolemanvivoissaan ja pyytävät apua ja armeliaisuutta? Maa on jo kadonnut heidän silmiltään, mutta sinä, pyhä äiti, laita emännälliset käsiisi heidän jäähtyneiden otsiinsa ja otta heidän viimeisen hengähdyksensä. Jos annamme Jeesuksen veren jokaiselle kuolevalle, ajamme paholaiset pois ja saattaamme ne, jotka taistelvat kuolemansa kanssa, vastaanottamaan viimeiset sakramentit ja siten kuolla hyvällä ja pyhällä tavalla. Lohdutamme heitä Jeesuksen kuolemanpelkoilla, kyyneleillä ja haavoilla. Murramme siteet, jotka vielä sitovat heidät niin että kaikki kuulisivat armeliaisuuden sanan. Herättämme luottamus heihin niin että he syöksyvät Jeesuksen rintaan. Kun sinun Jeesus tuomii heitä, hän löytää heidän verensä punaisiksi ja ottaa heidät rintaansa ja antaa armeliaisuuden kaikille.

Meneemme eteenpäin, äiti! Silmäsi katselee maata rakkaudella ja liikutetaan armoa nähtyään niin monta köyhää ihmistä, jotka tarvitsevat tätä verta. Äitini, tunnen Jeesuksen näynsä viemänä kiirehtiä koska hän janoo sieluja. Kuulen hänen hengähdyksiänsä sydämessäni joka haluaa kertoa minulle: “Tyttäreni, auta minua, anna minulle sieluja!”

Mutta katso, äiti, kuinka maapallo on täynnä sieluja jotka ovat lähellä langennutta synnissä. Jeesus puhkeaa kyyneleisiin nähtyään verensä uudelleen pilkattavan. Vain ihme voisi estää nämä ihmiset putoamasta. Siksi annamme heille Jeesuksen veren niin että he löytäisivät hänestä voimansa ja armeliaisuuden enää ei langeta synnissä takaisin.

Yhden askelen vielä, Äiti! Katso sieluja, jotka ovat jo langenneet synnissä ja etsivät kätettä nostamaan heitä ylöspäin. Jeesus rakastaa näitä sieliä. Mutta Hän katselee niihin vavahdellen, koska nähdään ne saastuneina, ja hänen kuolemanpelkonsa kasvaa. Siunatkoon myös me heidät Jeesuksen verellä, jotta voimme tarjota heille kätteen, joka nostaa heidät ylöspäin.

Nähdäänkö, Äiti, kuinka paljon nämä sielut tarvitsevat Jeesuksen verta, sieliä jotka ovat kuolleet iankaikkiseen elämään. Oi kuinka valittava on heidän olonsa! Taivas katsoo heitä silmistä vuotavina kyyneleinä, maa katsoo niihin kauhun täynnä. Äiti, Jeesuksen veri sisältää armelaman elämän; annatko sen heille. Koskettaessaan Häntä ne nousevat uudelleen, kauniimmin kuin ennenkin, ja voittavat taivaan ja maan hymyn.

Meneemme eteenpäin, äiti! Katso täällä sieliä, jotka kantaa hylkäämisen merkkiä; sieluja joka syntiä ja pakenee Jeesusta, loukkaten Häntä ja epäilevä Hänen armahdustaan. Nämä ovat uusia Juudaksen, jotka levittäytyvät maapallon yli ja lävistävät sydämen, joka kärsii niin katkeraa kipua. Tarjotko myös me heidän Jeesuksen verta, jotta se poistaisi hylkäämisen merkkiä ja painaisi heihin pelastuksen merkkin, herättäen niissä sellaista luottamusta sydämessään ja niin paljon rakastaa synnin jälkeen, että ne juoksevat Jeesuksen jalojen eteen ja ottavat ne kiinni, enää koskaan päästäkseen.

Nähdään tässä myös sieluja juoksemassa hullusti kohtalonsa kohti. Ei ole ketään pysäyttämään heitä tiellään. Valamme Jeesuksen veren heidän jalojensa eteen, jotta koskettaessaan Häntä ja Hänen valoaan, hänen äänenpyynnöstään, ne vieläkin perääntyisivät ja lähtisivät pelastuksen polulle.

Menneemme eteenpäin, äiti! Täällä näet hyviä ja syyttömiä sieluja, joissa Jeesus on hyvin mielissään ja joihin Hän löytää levon luomisen maailmasta. Mutta pahoittajat ansaitsevat heidät kaikenlaisilla koukkuillaan ja aiheuttavat heille paljon vaivaa. He haluavat ryöstää heidän syyttömyyden, jotta Jeesuksen mielihyvä ja lepo muuttuisivat katkeraksi suruksi. Se on kuin heillä ei olisi muuta tavoitetta kuin jatkuvasti aiheuttaa kipua jumalalliselle sydämelleen. Suljemme ja ympäröimme heidän syyttömyytensä Jeesuksen verellä. Olkoon se suojamuuri, jota kautta synti ei voi tunkeutua. Tämän Veren piti ajamaan pois kaikki ne, jotka haluavat saastuttaa näitä sieluja ja pitää heidät puhtaina ja vahingoittumattomina, jotta Jeesus löytäisi levon heidän sisälläänsä, olisi mielissään heistä ja rakkauden vuoksi niihin liikuttaisiin armosta niin monen muun köyhän ihmislapsen kohtaloa vastaan. Äiti, upotemme näitä sieluja Jeesuksen veressä ja yhdistämme heidät uudelleen ja uudelleen Jumalan pyhäään tahtoon. Asettamme heidät Hänen käsivarsilleen ja sitomme heidät Hänen Sydämeensä rakkauden ketjuilla, jotta leikuttavat hänen kuolemanvääntymänsä katkeruutta. Kuuleko, äiti, miten tämä veri edelleen huutaa muiden sielujen puolesta? Kiirrymme harhaoppisien ja uskottomien valtakuntiin. Mitä kipua Jeesus ei tunne siellä! Hän, joka haluaisi kaikkien elämän, ei löydä yhtään rakkauden tekoa vastineeksi, eikä edes tunneta omia luomuksiaan. Äiti, heidän pitää ymmärtää, että heidällä on sielu. Avataan heille taivaallinen valtakunta. Annamme heille Jumalan Lammaskin veren, jotta se hajottaisi tietämättömyyden ja harhaoppisuuden pimeydet. Kyllä upotemme heidät kaikki Jeesuksen veressä ja johtamme heidät takaisin Hänelle orpoina ja karkotettuna lapsena, jotka nyt löytävät Isänsä. Tällä tavalla Jeesus vahvistuu katkerassa agoniassaan. Jeesuksella näyttää olevan vielä riittävästi muiden sielujen halua. Jeesus näkee kuolevia harhaoppisien ja uskottomien valtakunnissa vaarana kaapattaviksi Hänen käsivarsiltaan langeta helvettiin. Nämä sielut ovat jo poistumassa, heidän lankeamisensa syrjään on lähellä. Ei ole ketään pelastamaan heitä. Aikaa ei ole paljon, viimeinen hetki painaa, he varmasti tuhoutuvat.

Ei, äiti, Jeesuksen veri ei ole vuotanut turhaan. Siksi kiirrymme heidän luokseen välittömästi ja kaadamme tätä verta päihinsä, jotta se palvelee heille kastetta ja infusoida uskoa, toivoa ja rakastusta. Ole lähellä heitä, äiti, täytä kaikki mitä heidän puuttuu, kyllä panna heidät näkemään Sinut. Jeesuksen kauneus paistaa kasvoissasi. Käteesi on samankaltainen kuin Hänen. Kun he nähdävät Sinut, he varmasti tunnistavat Jeesuksen. Päästetkään heidän lepoon äidilliseen sydämeesi. Kaata heidän sisälleen Jeesuksen elämän, jota omat. Kerro heille, että Sinä, heidän äitinsä, haluat heidät onnekkaiksi taivaassa. Kun he hengittävät sielunsa ulos, otta heidät käsivarsiisi ja sitten päästetkää heidät Jeesuksen käsiin. Jos Jeesus ei halua vastaanottaa heitä oikeudenmukaisuutensa mukaan, muistuta Hänelle rakkaudesta, jolla Hän luovutti heidät Sinulle ristin alla. Vaadi äidillisiä oikeuksia ja Hän ei voi vastustaa rakkautesi anelmia. Jos Hän tyydyttää sydämesi, hän täyttää myös omat kiihkeänsä halunsa.

Nyt siis, Äiti, otetaan Jeesuksen verta ja annetaan se kaikille: vaivaisille, jotta he voisivat vahvistua; köyhille, jotta he voisivat kantaa kärsimykset köyhyydessään nöyrästi; kiusatuille, jotta he voittaisivat; uskottomille, jotta uskon virtuus voittaisi heidän sydämensä; kirosanoja käyttäville, jotta he voisivat muuttaa kirouksensa siunausten sanoiksi; pappeille, jotta he ymmärtäisivät korkean tehtävänsä ja olisivat arvoisia palvelijoita Jeesukselle. Kasta heidän huulensa hänen verellään niin, etteivät koskaan puhu sanoja, jotka eivät kiittää Jumalaa. Kosketa heidän jalkaansa niin, että rakkaus innoittaisi heitä ja he etsisivät sieluja johtamaan Jeesukseen. Annetaan myös tämä veri maallisten valtajien hallitsijoille, jotta he olisivat yhdessä ja näyttäisivät armeliaisuutta ja laupiaista subjekteilleen.

Nyt me astumme puhdistautumisen paikkaan. Köyhät sielut valittavat ja vaativat tätä verta vapautta varten. Kuuleko, Äiti, heidän hengähdyksensä ja heidän rakkauden purkauksensa? Näetkö kuinka he kärsivät, koska ne ovat jatkuvasti vetynyt korkeimpaan hyveeseen? Näet myös kuinka Jeesus itse haluaa puhdistaa heidät mahdollisimman pian, jotta hän saisi heidät itsellensä. Hän vetoaa heitä rakkaudellaan ja he vastaavat kasvattamalla rakkauttaansa häneen. He ovat hänen läsnäolossaan mutta eivät vielä kestä jumalallisen katseen puhtautta. Niinpä ne joutuvat perääntymään ja uimaan jälleen liekkeissä.

Äiti, laskeemme tälle syvälle vankilaan ja päästämme Jeesuksen veri valumaa köyhille sieluille. Tuomme heille valoa, sammutamme heidän rakkauden janonsa, sammuttamme tulen, jossa ne palavat, ja puhdistamme heidät saastumisistaan. Niin vapautuneet kiusastaan, ne lentävät korkeimman hyvänsä syleihin. Annetaan tämä veri erityisesti niille sieluille, jotka ovat eniten hylättyjä, jotta he löytäisivät siitä sen välittämisen, jota ihmiset heidän suhteen kieltävät. Olkoon tämä veri pelastus kaikille köyhille sieluille. Kaikki löydäisivät levähdystä ja vapautumista tämän Veren ansiosta. Näytä Itsesi kuningattarena tässä kurjuuden ja valituksen paikassa. Ulota äidilliset käsiasi kaikkiin. Viedään yksi kerrallaan näistä kostavista liekeistä ja saada kaikki lentämään taivaaseen.

Äiti, anna tämä veri myös minulle. Sinä tiedät kuinka paljon sitä tarvitsen. Äidillisin käsinsi kasta koko oleni Jeesuksen Pojan verellä, puhdista minut saastumisistani, paranna sieluni haavat ja rikkauta köyhyytteni. Saada Jeesuksen veri virtaamaan veiniä pitkin ja anna minulle takaisin hänen jumalallinen elämänsä. Laske sydämeeni, muuta se Poikasi sydämäksi. Anna sille niin kaunista, että Jeesus löydäisi kaikki toiveensa täyttyneiksi minut kauttaan. Lopuksi, Äiti, astumme taivaallisille alueille ja tarjoamme tämän Veren kaikille pyhille, kaikille enkeleille, jotta he voisivat saada siitä suurempaa kunniaa, puhkua kiitoksissa ja rukoilla meidän puolestamme, että myös me saavuttaisimme heidät Pelastajan Veren ansiosta.

Kun olemme tuoneet tämän veren kaikille taivaan, maan ja tulen asukkaille, kantaamme sen takaisin Jeesukselle. Te enkelit ja pyhät, tulemme mukaan! Oh, Jeesus hengähtää sielujen perässä, haluaa kaikki ne tulla hänen ihmisyytensä sisälle antamaan heille pelastavan veren hedelmän. Kootkaamme kaikki ympärille häntä. Hän nousee ja löydä itsensä korvattuna katkerasta agoniaansa, jota hän koki.

Nyt, pyhä Äiti, kutsumme yhdessä kaikki alkeet ja järjetön luomisen olennot seuramaan Jeesusta, jotta kaikki voivat antaa hänelle kunniaa.

Auringon valo, tule valaistamaan tätä yön pimeyttä ja tee siitä siten ystävällisempi Jeesukselle! Te tähdet loistelevilla säteillänne, laske taivaasta ja anna lohdutusta Luojanne! Te meret tulkaa raikastamaan Jeesuksen! Hän on meidän Luojamme, elämämme, kaikkeudemme. Tulkaa antamaan hänelle levähdystä, kunnioittamaan häntä korkeimpana Herranamme. Mutta vaan, Jeesus ei etsi valoa, tähtiä, kukkia, lintuja, alkeita, Hän etsii sieluja!

Rakas hyvyyseni! Nyt he kaikki ovat täällä: sinun lähelläsi on rakas äitisi; lepo hänen käsivarsissaan. Mutta hänkin löytää lohdutusta siitä, kun painaa sinua rintansa vasten, sillä myös hän on kärsinyt sinun kipeän kuolemanpelkosi. Tässä on myöskin Maria Magdaleena, tässä on Marta, tässä ovat Jumalan rakastamat sielut kaikkien aikojen läpi. O ottaa he kaikki vastaan, Jeesuksesi, anna heille kaikki anteeksi ja rakkautta sana, kyllä vahvista heidät rakkaudessa niin ettei yksikään siela pääse sinulta pois. Mutta minulle näyttää siltä kuin haluaisit sanoa: "Lapseni, kuinka monta sielua pakotetaan poistumaan Minun luonani ja syöksyy ikuiseen tuhoon. Kuinka saataisiin kipuni rauhaan jos rakastaisin yhtä sielaakin niin paljon kuin kaikkia heitä yhdessä?"

Kidutusessa oleva Pelastaja! Näyttää siltä, että elämäsi sammuu. Kuulen jo sinun vaivalliset hengityksesi, kauniit silmät mustuvat kuin kuolema lähestyy, kaikki raajat ovat rentoutuneet ja näyttää siltä ettei enää henkäile. Oi, sydämeni haluaa hyppää rintani ulos. Kosketan sinua ja löydän sinut jääkylmänä, vain vähän antavan elämän merkkejä. Surullinen äitini, te taivaalliset enkelit, tulkaa itkemään Jeesuksen! Mutta älä odotka minulta jatkamista ilman häntä. Ei, en voi. Huudan: “Jeesus, Jeesus, elämäni, älä kuole!” Ja jo kuulen vihollistesi melua tulevan sieppaamaan sinut. Kuka puolustaa sinua tässä tilassa? Mutta yllättäen herääst sinusta kuin kuolleesta nouseva, katsoit minua ja sanot: "Sieluni, oletko sinä? Oletko nähnyt Minun kärsimykseni ja kuolemanpelkoni, joita olen kokenut?" "Tiedä nyt, että Olivet'n puutarhassa kuolemankamalan tunteiden tunnissa suljin kaikkien ihmisten elämän itseeni, kestin kaikki heidän kärsimyksensä ja jopa heidän kuolemansa. Mutta olen antanut elämää jokaiselle. Agoniassani otin heidät itselleni. Kuolemankipuni muuttuu heille makeaksi lähteeksi ja elämäksi. Kuinka rakkaat sielut ovat Minulle! Jos vain ne pystyisivät maksamaan Minun velkani!" "Olet nähnyt, Tyttäreni, että kun olin lähes kuolemaansa, aloin henkäillä uudelleen. Se oli kansan kuolemisen pelko, jota tunsin itsessäni."

Jeesukseni! Silloin kuin halusit myös sinetöidä elämäni ja kuolemani itseesi, pyydän Sinua tämän kipeän kuolemanpelon kautta että olisit myös läsnä hetkelläni kuollessani. Annoin Sinulle sydäméni leposijaksi, käsivarsiani tukiksi, asettelin koko olemukseni sinun käytöksesi. Oi, kuinka mielellään luovuisin itseni vihollistesi käsiin niin että voisin kuolla paikkasi. Tulkaa, sydämeni elämä, tuossa ratkaisevassa hetkessä, antaaksesi minulle takaisin sen mitä olen antanut Sinulle: sinun seurasi ilahduttamaan minut, sydämësi kuolinsijaksi, käsivarsiasi tukiksi, vaivallinen hengityksesi helpottamaan kuolemaani niin että henkäilen vain Sinussa. Henkisyisi, kuin puhdistava tuuli, vapauttaa minua kaikesta saastumisestä ja salli minut astua ikuiseen onneen.

Jesukseni, vielä enemmän! Silloin anna sieluni sinun pyhimmän ihmisyyssi, jotta kun katsoot minua, näet itsesi kuvani minut. Nyt et löydä minuussa mitään korjattavaa. Sinun verisi kastelee minut ja puken sinun Pyhäntä Tahtosi valkoiseen vaatteeseen sekä koristelen rakkaudellasi. Jos lopuksi annat sieluni viimeisen suuden, niin päästet minua lentämään taivaaseen. Mutta mitä haluan itselleni, tee myös kaikille niille, jotka ovat kuoleman kourissa. Anna heillä kaikki ymmärtää sinut rakkaudella ja anna heidän sielunsa yhdistymisen suuden Sinun kanssa. Pelasta heitä poikkeuksetta eikä yksikään siela hukku.

Kivuteni hyvä! Tarjoan tämä tunnin muistoissani sinun Passiossi ja Kuolemastasi, jotta voisi purkaa Jumalan oikeuden vihan monien syntejä takia; kirkon voitolle, kaikkien syntisten kääntymiseksi, kansojen rauhan puolesta, erityisesti isänmaamme, meidän pyhittämisemme ja sovituksena kärsiville sieluille Purgatoriossa.

Voitsen jo vihollisi lähestyvät. Haluat jättää minut mennäkseen kohtaamaan heitä. Jeesus, anna minun tarjota Sinulle kaiken äitiyssi lempeyden korvaamana siitä petollisesta suudelmasta, jonka Juudas painaa pyhille huulillesi. Anna minun puhdistaa sinun verellä peitettyä kasvoasi, kun se pilkataan poskien iskuilla ja vääristyy syljessä. Pitään Sinua kiinni. En päästä Sinut mennän, seuraan Sinua. Mutta siunaa minut ja ole minun rinnani. Amen.

Hajautelmat ja Harjoitukset

Pyhää Isä Annibale Di Francia

Tässä Gethsemaneen kolmannessa tunnissa Jeesus pyysi apua Taivaalta; ja hänen kipunsa olivat niin monta, että hän pyysi myös opettajien lohdutusta. Ja me—pyydämmeko aina apua Taivaalta mistä tahansa kivuliaisesta tilanteesta? Ja jos kääntymme myös luomuksiin, tehdäänkö tämä järjestyksessä ja

niiden kanssa, jotka voivat lohduttaa meidät pyhällä tavalla? Olemmeko ainakin alistuneita, jos emme saa toivomiamme lohdutuksia, käyttäen luotujen epäkeskittyisyyttä jättääksemme itsemme enemmän Jeesuksen käsivarsille? Jeesus lohutti Enkelin. Ja me—voimmeko sanoa olevamme Jeesuksen enkeleitä pysymällä hänen läheisyydessään lohduttaakseen ja jakamaan bittereytensä? Mutta jotta olisimme todellinen enkeli Jeesukselle, on otettava kärsimykset häneltä lähetetyiksi, ja siten Jumalallisina Kärsivyinä. Vain silloin me voimme uskaltaa lohduttaa niin bittereytynyt Jumala. Muuten, jos otamme kipuja ihmisellä tavalla, emme voi käyttää niitä lohduttaakseen tämä Ihmisen-Jumalaa, ja siten emme voida olla hänen enkeleitään.

Kivuissa, jotka Jeesus lähettää meille, näyttää siltä, että hän lähetti meidän maljansa, johon on asetettava näiden kivujen hedelmä. Ja nämä kärsimykset, joita kokeillaan rakkaudella ja alistumisella, muuttuvat erittäin makeaksi nektariksi Jeesukselle. Jokaisessa kivussa me sanomme: “Jeesus kutsuu meidät hänen ympärilleen olevan hänen enkeleitään. Hän haluaa lohdutuksimme, ja siten hän jakaa kipujaan meille.”

Rakkauteni Jeesukseni, kivuissani etsin Sinun sydämesi lepoa, ja Sinun kivussasi aion tarjota Sinulle suojapaikkaa kivullisillani, jotta voimme vaihtaa ne ja minä olen sinun lohduttava enkeli.

Kiitosrukoilu joka pyhän tunnin jälkeen Olivivuorella

Uhri ja kiitos