Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Viides tunti
Klo 9–10 IP †

Jeesuksen kärsimyshetki Öljymäellä

Valmistautuminen ennen jokaista tuntia

Valmistautuminen kolmelle tunnille Öljymäellä Getsemanen puutarhassa

Rukkaus Jeesuksesi, synkkää! Rakkauteesi vetämänä tulen seuraksi Sinun kanssa Öljymäen puutarhaan. Tiedän, että kutsuut minua, mutta kysyn itseltäni: Miksi nämä rakkauden kipinät? Onko Jeesukseni, jota viholliset vainoavat, niin surullisessa tilassa, ettei hän haluaisi muiden seurakseen? Lentoen rakkauteeni siivillä, mutta jännityksen tunteen saan puutarhaan astuessani yön pimeydessä. On kylmä. Puun lehdet liikkuvat pehmeästi, kuin unessa viheltäen, ilmaisten surua, synkkyyttä ja kuolemaa synkkään miehen kohtaloksi.

Tähdet heijastavat lempeää loistoaan katselemassa Jeesusta, kuin itkevillä silmillä. Kun kyyneleet herättävät syvämpää sääliä, ne nuhtelevat minua inhosani takia. Jännitään. Tuntelemalla eteenpäin pimeydessä, etsin Herraa huudellen: “Jeesuksesi, missä olet? Vetätkö minut sinun luokse ja estät näkemästä sinua? Kutsuutko minua ja piiloutuat?” Muttei ääniini saa vastakaikua, pelkoa kaikkialla, kauhua ja syvää hiljaisuutta. Kuuntelen ja kuulen vavahdeltavan hengityksen - löysin todella Jeesuksen. Mutta miten synkkä muutos! Tämä ei ole enää se Jeesus, jonka kasvot loistivat hurmaavasti ehtoollisen aikana. Nyt hän on surullisessa masennuksessa, joka väärentää luonnollista kauneutta hänen piirteissään. Jännitään ajatellen, ettei kuule enää äänesiä. Niin otan jalat kiinni, rohkenen, halkaisen hänet ja asetan kätensä päänsä päälle pitämään häntä ylläpitävänä, huudellen pehmeästi: “Jeesuksesi, Jeesuksesi!” Ja hän, heräten äänestäni, katsoo minua ja puhuu:

"Sieluni, sinä täällä? Olin odottamassa sinua, koska surullisuus siitä, että kaikki jättävät minut yksin, on painanut syvästi minun sydämeni.

Olin odottamassa sinua katsomaan minun kärsimykseni ja juomaan Minun kanssa maljan, jonka taivaallinen Isäni on valmistanut Minulle. Juomme sen yhdessä, mutta se ei ole virkistysmalja vaan puheettoman katkeruuden malja. Tunsin tarpeen rakastavaa sielua juomaan ainakin muutamia pisaroita siitä, joten kutsuin sinut. Ota se siis vastaan ja jakakaa Minun suruni Minun kanssa ja anna minulle varmuuden, ettei jäät minut yksin tässä hylkäämisen tunnissa." Niinpä sitten, rakas Jeesukseni, synnyttämättömän surussa upotettuna juomme yhdessä kärsimyksesi maljan. En koskaan jätä sinun rinnastasi.

Samaan aikaan Jeesus astuu kuoleman agoniaan ja kestää horrosoja, joita ei ole koskaan nähdyt.

Jeesukseni, rakkaani! Kerro minulle, miksi olet niin surullinen, niin murheellinen yksin tässä puutarhassa ja tähän yöhön? Tiedän, että se on sinun kuolevaisen elämäsi viimeinen. Vain muutama tunti, sitten alkaa Sinun Passio. Luulin tapaavani äitisi, Magdalenan ja uskolliset apostolisi täällä. Sen sijaan löydän Sinut yksinään ja agoniassa, joka näyttää julmana kuoleman kaltaisena ilman että se päästää sinua kuolemaan.

Minun suurin hyvyyseni ja kaikeni! Etkö antanut minulle vastausta? O puhu minulle!...Mutta näyttää siltä, ettei Sinulla ole ääntä niin suuri on surusi; jopa valoinen katseesi näyttää niin murheelliselta. Näytään siltä, että sinun etsii lohdutusta ja apua. Sinun katelehtasi kasvot, kuivuneet rakkauden tulessa, vavahtelevat muodosi, voimakkaasti lyövä sydämesi, joka etsii sieluja, antavat sinulle ilmeen, josta voi ajatella, että haluaisit kadota hetkestä toiseen. Kaikki kertoo minulle, että tunnet itsellesi yksin ja haluat ystävyyttäni.

Nyt olen lähelläs sinua, Jeesukseni. Mutta sydäméni heikkenee kun näen Sinut maassa. Otan Sinut kätesiini ja painaan Sinut rintani vasten. Haluan laskea kaikki kärsimyksesi yhden toisen jälkeen, kaiken vaivan, joka on sinulle aiheutettu, jotta voisin tarjota Sinulle lohduttavaa ja sääliä koko ihmiskunnan puolesta. Jeesukseni! Kun piten Sinua kätesiini, kärsimyksesi lisääntyvät.

Tunnen virtaavan tulen kulkevan verisuonesi. Veri kiehuu niissä ja näyttää siltä, että se haluaisi räjähtää veineistä ja valua ulos. Kerro minulle, rakkaani, mitä sinulla on? En näe ruoskia, piikkejä, nauloja eikä ristiä. Mutta kun painan päätäni Sinun Sydämesi vasten, tunnen piikejä lävistävän sen ja armottomia ruoskia säälemättömiä osia sinusta sisältä ja ulkoa. Näen kätesi kouristuneet jopa konvulsivisemmin kuin naulat olisin voineet tehdä. Kerro minulle, rakas hyvyyseni, kenellä on niin suuri valta Sinussa myös, että se saa sinut kärsimään kuolemaa yhtä monta kertaa kuin se sallii kiduttamista?

Nyt minun tuntuu, että minuun siunaama Jeesus avasi huulensa ja puhui minulle heikolla ja kuolleella äänellä: "Tyttö, haluatko tietää, ketkä kiduttavat Minua enemmän kuin teloittajat? Ja miksi heidän Minulle aiheuttamat kidutukset ovat lähes mitätön verrattuna siihen, mikä minä kärsin nyt? Se on rakkaus, ikuinen rakkaus, joka saa minut kärsimään kaiken kipun luustoon asti kokonaisuudessaan, jota teloittajat saavat Minun persoonani kärsimään vähitellen. Kyllä, se on rakkaus, joka hallitsee Minua ja minussa. Rakkaus muuttuu Minulle naulaksi, rakkaus muuttuu ruoskaksi, rakkaus muuttuu piikkikruunuksi. Rakkaus on kaikkea Minulle, rakkaus on ikuinen kärsimyseni, kun taas mikä minä kärsin ihmisyydessani on vain väliaikaista. Lapsi, astu Sydämessäni, menetähdyt Rakuuteni. Ainoastaan siinä ymmärrät miten Minä olen kärsin sinun takiasi ja kuinka paljon Minä olen rakastanut sinua. Tällä tavalla oppii myös rakastamaan Minua ja kärsimään vain rakkauden vuoksi."

Jeesus! Sillä kun kutsuat minut sydämestäsi nähdäkseni rakkautesi, tulemme. Mutta mitä minä näen? Rakkautta ihmet, jotka ei kruunaa Sinua luonnon piikein vaan tulipiikein; eivät kiduttele ihailematonta ruumista sinulla köysiruoskoilla vaan tuliruoskoilla; eivät lävistä käsiä ja jalkoja rautaruoilla vaan tularuodeilla. Kaikki on tulea. Se tunkeutuu Sinun luustosi asti, muuttaa koko ihmisyydesi tuleksi ja aiheuttaa sinulle puheettomia ja kuolettavia kärsimyksiä vieläkin kitkerämpiä kuin Passiosi kärsimykset. Se valmistaa Veressäsi kylpyyn Rakkaudesta kaikille sieluille, jotka haluavat pestä itsensä jokaisesta läiskästä ja saada oikeuden olla Rakuuden lapsia.

O rakkaus ilman rajojen! Tunnetaan ylivertainen sinun edessäsi. Ymmärrän, että olisin täytyi olla kaikkea rakkautta päästäkseni sinun rakkautesi ja ymmärtääkseni sitä. Mutta en ole, Jeesus. Sillä kun Sinä kuitenkin haluat minun seurani, pyydän Sinua täyttämään minut kokonaan rakkaudella, kruunaamaan päätäni ja jokaisen ajatukseni rakkauden kruunulla.

Tee myös, äärimmäinen Rakkaus, että minussa ei ole mitään, mikä ei elävöity rakkauten elämän kautta. Pyydän Sinua naulaamaan käsiäni ja jalkani rakkauden ruodeilla, niin ettei minusta tule muuta kuin rakkautta ja pyrkii rakkaudelle; että olisin rakkaudella pukeutunut, rakkaudella ravittu, rakkaudella Sinulle naulattu ja ettei mitään sisälläni tai ulkopuolella minussa uskalla erottaa minut rakkautesta.

Hajautelmat ja harjoitukset

Pyhän Isä Annibale Di Francialta

Tässä tunnissa Isänsä Ikuiselta Jumalalta hylätty Jeesus Kristus kärsi niin palavaa Rakkautta, että se voisi tuhota kaikki mahdolliset ja kuviteltavat synnit sekä sytyttää kaikkien olentojen rakkauden, jopa miljoonien maailmojen rakkaus, ja kaikki helvetin kadotetut sielut, jos ne eivät olisi ikuisesti pahoja. Menkään Jeesukseen sisälle, ja kun olemme tunkeuduttu hänen kokonaisen Sisäisen osaan, hänen intiimeihin Kuituihinsa, palavaan Sydänlyöntiin, hänen älynsä joka oli kuin sytytetty, otetaan tämä Rakkaus ja puetään sitä sisältä päin ulospäin Jeesuksen polttaneen Tulen kanssa. Sitten tulemme hänestä ulos ja kaatamme itsemme hänen Tahtoonsa, jossa löydämme kaikki olennot. Annetaan rakkauden Jeesus jokaiselle heistä, ja koskettaessa heidän sydämiään ja mieltään tällä Rakkautella yritetään muuttaa ne täysin Rakkauteen. Sitten, Jeesuksen Toiveiden, Sydänlyöntien, Ajatusten kanssa muodostamme Jeesus jokaiseen olennon sydämessä. Ja siten tuomme hänelle kaikki olennot joissa on Jeesus heidän sydämissään, ja asettamme ne hänen ympärilleen sanoen: “Oi Jeesuksesi, tuo meille kaikki olennot niin monta Jeesusta heidän sydämissään antamaan sinulle levon ja lohdutuksen.”

Meillä ei ole muuta tapaa antaa lepoa Rakkautellesi kuin tuoda jokaista olentoa Sydämeseesi!” Tällä tavalla annamme todellisen levon Jeesukselle, sillä palavat Liekit jotka polttavat häntä ovat niin voimakkaat, että hän toistuvasti sanoo: “Minä poltan ja ei ole ketään ottava Rakkautteni. Oi pyydän sinua antamaan minulle lepoa, ottaa Rakkautteni ja antaa rakkauden!”¹

Jotta voisi muistuttaa Jeesusta kaikessa, meidän on palattava itsemme sisälle soveltamalla näitä refleksioita itseämme: kaikki mitä teemme, voimmeko sanoa että siinä on jatkuva Rakkausvirta joka virtaa meille ja Jumalalle? Elämäni on jatkuva Rakkausvirta jota saamme Jumalalta; jos ajattelen, on rakkauden virtaus; jos työskentelemme, on rakkauden virtaus. Sana on Rakkaus, sydänlyönti on Rakkaus; saamme kaiken Jumalalta. Mutta kulkevatko kaikki nämä toimet Rakkauteen kohti Jumalaa? Löytääkö Jeesus meistä hänen Rakkautensa makean lumouksen joka virtaa hänelle, jotta häntä valloittaisi tämä lumous ja hän voisi kaatua meille lisää Ympäröivämmällä Rakkaudella?

Jos emme ole asettaneet aikeemme juosta yhdessä Jeesuksen Rakkauteen kaikessa mitä olemme tehneet, meidän on menettävä itsemme sisälle ja pyytämään häneltä anteeksi että olimme aiheuttaneet hänelle Rakkautensa makean lumouksen kadotuksen kohti meitä.

Päästämmekö Jumalalliset Kädet työstämään itsemme, kuten Jeesuksen Kristuksen Ihmisyys päästi sen tehdä? Meidän on ottava kaikki mitä tapahtuu sisälleni, mikä ei ole synni, Jumalaisena Työnään. Jos emme näin tee, me riistämme Isältä hänen kunniansa, paimenemme Jumalallisen Elämän pois ja menettämme pyhyyden. Kaikki mitä tunnemme sisälleni—Inspiraatiot, kuolemanrangaistukset, Armot—on vain Rakkautensa Työnää. Ja otammeko ne niin kuin Jumala haluaa? Annanko Jeesukselle vapauden työskennellä, tai ottamalla kaikki ihmisellisesti ja merkityksettömänä, torjuuko me Jumalaisen Työnään ja pakotetaan hän kääntämään Kätensä? Pääsemmekö hänen Käsiinsä kuin olisimme kuolleita saadakseen kaiken iskujen joka Herra asettaa pyhittämiseksemme?

Rakkauteni ja Kaikki, tulkoon Rakkaussin valua minun ympäriini ja polttaa kaikki mikä ei ole Sinun. Ja olkoon rakkaudenni aina kohti Sinua, palamaan pois kaikesta mikä saattaisi surmata Sydämesi.

¹ Kuinka ylpeä ajatus: Jeesus on niin rakkauden palamassa, että se muuttuu hänen sisällään rakkauspaloksi, joka valloittaa ja kuluttaa häntä. Hän menee nyt etsimässä sieluja, jotka vapauttavat hänet tästä tulesta, joka saa hänet kärsimään niin paljon imemällä hänen liekkinsä. He viilentävät häntä jakamalla rakkaushiilenpalaansa hänelle. Kuinka totta on se, että Jeesuksen sydän on piikkipensas, joka palaa ilman kuluttumista. Piikkipensaikseen kuitenkin koostuu palavasta piikeistä. Jumalani! Jos Jeesus niin himoitsii rakkauden saamista meiltä, kuinka helppo olisi meille syttyä hänen rakkautensa liekkiin, jos aktiivisesti pyrkimme kuolemaan itsemme!

Kiitospalvelus joka Pyhän Tunnin jälkeen Olivivuorella

Uhraus ja Kiitos