Neitsyt Maria ilmestyi poikansa Jeesuksen Kristuksen ja arkkienkeli Mikaelin kanssa näyssä tontilla Itapirangassa. Äitini sai tämän näyn ollessamme asunnossamme Manausissa. Paikalta, josta hän seisi, nähdään Siunattu Neitsyt Itapirangassa Jeesuksen ja Pyhän Mikaelin kanssa. Hän selitti, että tuntuikin siltä kuin he olisivat niin lähellä häntä. Tämä ilmestys on erittäin merkittävää ja tärkeää, koska se koskee yhtä Neitsyen pyynnöstä, joka saa paljon seurauksia ilmestyksien historiassa: kappelin rakentaminen hänen kunniakseen Rauhan Kuningattarena. Tässä hän näyttää halunsa olla kunnioitettu tähän nimitykseen Itapirangassa ensi kerran.
Haluan, että te rakentaisitte tälle paikalle pienen kappelin väliaikaisista olkeista. Tässä Amazonaksen osavaltiossa minä valitsin Itapirangan kaupungin lopun ajaksi. Muissa paikoissa, joissa Minun ilmestykseni tapahtuvat ja annan Viestini, se on jo päättymässä. Ja täällä, Itapirangassa se alkaa.
Tänä päivänä Neitsyt Maria puhui myös äitieni kanssa veljeni Quirinon kuolemasta, joka tapahtui vuonna 1989:
Kun poikani Jeesus Kristus kuoli, minulla oli onni kantaa hänen ruumistaan sylissäni. Hänen päänsä leposi oikealla käsivarreni. Katso.
Äitini nähdään Jeesuksen Neitsyt Marian sylissä, kun he laskivat hänet kuolleena ristiltä.
...mutta minä olen Minä. Ja kun poikasi Quirino kuoli, sinulla ei ollut onnea kantaa hänen ruumistaan sylissäänsi, mutta Minä ja Poikani Jeesus Kristus kantamme poikanne ruumiin Sylissäsi. Katso.
Äitini nähdään veljeni kuolleena, hänen päänsä Neitsyt Marian vasemman käsivarren alla ja loppuelämä Jeesuksen Kristuksen sylissään. Herraamme Jeesus Kristus kädet olivat Quirinon ruumiin alapuolella auki, pitäen häntä. Äitini itki paljon ja Neitsyt Maria sanoi hänelle,
Itke tyttöni, voit itketä. Tämä on viimeinen kerta kun sinä itket synnyillesi poikasi. Poikasesi kuoleman päivänä, kun olet tullut kotona istumaan sohvalle olisit kuollut silti, mutta koska pyysit vähän minun ja pojani Jeesuksen Kristuksen energiaa kestääkseen tapahtumaa, sillä jos sinä olisi kuollut suru olisi suurempi puolisonne ja muiden lasten sekä perheenjäsenien keskuudessa, sinulle vastattiin, ja tuolloin olin minä ja poikani Jeesus Kristus asettaneet sinun myös sylimme. Tuo oli hetki kun saattoit hengittää ja pyytää vettä juomaan.
Olet ollut niin nöyrä ja pieni, mutta et blasfemoineet meitä, ei minua eikä poikani Jeesuksen Kristusta. Nämä ovat pääomaisuutesi. Sinä puhut vain: Miksi Poikaseni kuoli? Miksi? Ja olin minä ja Minun Poikani Jeesus Kristus vastanneet sinulle uudelleen: koska hän halusi olla Enkeli ja Pyhä Herran.
Sinä tunnet nyt onnellista, sillä olimme näytelleet poikasi kuinka hän on siellä taivaassa pukeutuneena Enkeliksi, mutta sinä tuntuu vielä onnellisemmaksi kun kohtaat hänet päivänä Siinä Herran Kunnian. Niin kuin pieni lauluni joka kertoin pojalleni opettamaan unessasi lohduttaakseen sinua. Puhu pienestä laulusi:
Leva, Leva, kipuinen lapsi
Ilossa lähtöä odottavaa
Toivossa että sinä päivänä
Tuntuu siellä kunnian keskellä onnellista, onnellista!
(¹) Isä Roberto oli seurakunnan pappi, joka opetti äidini paljon, kun hän vielä nuori asui Amaturássa Amazonasin sisämaassa isovanhempieni José Bernardon ja Emilianan kanssa. Hän oli kapusiinien munkki, joka kuoli 10. maaliskuuta 1989. Hänet tunnettiin papina, jolla vaadittiin kunnioitusta Jumalan asioita kohtaan. Eräänä päivänä äidini pukeutui huonosti, pitäen alushihnalla olevaa mekkoa, ja hän ottaen hänen fransiskaanivyönsä piiskasi häntä selässä, joka oli paljastunut juuri kun hän ajatteli astuvansa kirkkoon, sanoen hänelle: Etkö aio mennä Jumalan taloon messuun näin? Äidini, hämillään, vastasi poistuttaessaan: Ei, meneen kotiin vaihtamaan!
Ainoa muistani hänestä on kun hän vieraili meillä kotona Manauksessa, kun veljeni ja minä olimme vielä pieniä. Kun hän tuli kotiin ja näki äidini pukeutuneen huonosti, hän kieltäytyi astumasta sisään sanoen : Haluan puhua Dona Maria do Carmon kanssa! Äidinni vastasi: Minä olen se! - Hän kertoi uudelleen: Mutta haluan puhua Dona Maria do Carmon kanssa! -Äidini ymmärsi, että hän nuhteli häntä huonosta pukeutumisesta ja ettei Dona Maria do Carmo, jolle hän halusi puhua, ollut se, joka oli opetettu olemaan hyvin pukeutunut Jumalan edessä. Äidinni hämillään sanoi: Hetki, olkaa hyvä! - Hän meni sisälle ja vaihtoi mekonsa niin, että se peitti hänen ruumistaan kunnioittavasti. Isä Roberto sanoi silloin hänelle: Nyt, kyllä puhun Dona Maria do Carmon kanssa! - Ja vasta sen jälkeen hän astui taloon.
(*) Neitsyt Mariassa käytettiin lempinimeä, kuten äiti puhuu pikkulapselleen.
Maalaa näkemäsi ja kuinka nähdät... (Äidini ymmärsi sen tarkoittavan maalaamista hänen näkymäänsä Neitsyt Mariasta pikku-enkeliensä kanssa, talon olohuoneen seinälle)... ja kirjoita kirjasi, joka on erittäin kaunis tarina. Se on nykynajan tarina eikä muuta sen kaltaista. (N. Senhora a Maria do Carmo).
Toisen päivän Herra Jeesus Kristus sanoi äidini,
Kuule Äitini. Tee kaikki mitä Hän sinulta pyytää. Älä vain seisaa paikoillasi. Olet liian myötämielinen. Tee jotain. Sinun täytyy olla nöyrä, ystävällinen, lahjakas, rakastava ja tottelevainen. Vieraile vangitsemattomien, sairaiden sairaaloissa, hylkäämättömien lasten, haluttomien vanhusten sekä leskien luona. Tee uhrauksia. Sinä tiedät miksi sinun täytyy olla valppaan.
Toinen ilmestyminen tärkeällä viestiellä. Jeesus ilmaisee tähän halunsa, että me tehdään armeliaisuuden tekoja, jotta saamme myös armoa. Emme voi jäädä kylmiksi veljiemme ja sisarustemme kärsimyksiin. Se on Jeesusta joka pyytää tätä jokaiselta meistä.