Poikani, kerro ihmisille rukoilemaan ja tekemään katumusta. Tulen jälleen sanomaan sinulle, kuten jo sanoin Lourdesissa, Fátimassa ja Garabandalissa: jos ei ole kääntymystä, rangaistus tulee! Rakastan sinua eikä halua sinun tuomionne. Olen Rauhan kuningatar, Jumalan äiti ja sinun äitisi. Siunaan teidät kaikki: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.
Neitsyt on hyvin huolissaan kaikista meistä. Maailman ansaitsemat rangaistukset ovat kauheita: niitä ei ole koskaan ennen nähty ihmiskunnan historiassa. Maailma kärsii siitä, mistä se on syntinut, kapinoidessaan Jumalaa vastaan. Jos emme ottaisi Neitsyen viestejä vastaan ja seuraamatta hänen neuvonsa ja ohjeistustansa, meidän täytyy kestää kauheaa rangaistusta, koska ihminen hylkäämällä nämä kutsuja hylkää Jumalan äidin avun ja apu sekä turvallisen suojan löytämisen keinojä hänen Äitinsydämessään.
Aamuyöllä 18/02/95, noin kello 1.30, heräsin. Jotakin kauheaa kuristi ja ahdisti minua. Tuntui siltä, että vaarallinen asia ympäröi taloani. Katsoin ympäriinsä ja näin seinät muuttuvan läpinäkyviksi. Ulkopuolella kiertäen taloni näin Saatanan, kauheana, joka katsoi minua ja naurasi, pilkkailemassa minua, kuin sanomatta että hän aikoo saada minut ja tuhota minut. Rukoilin arkkienkeli Mikaelille ja hän poistui. Menin taas nukkumaan. Noin kello 3.30 heräsin uudelleen. Saatana oli tällä kertaa huoneessa. Hän oli vuoteen päätyyn ja vetäisi minua jalasta.
Hän halusi viedä minut helvettiin ja karjui niin vihaisesti:
Vihaan sinua ja tuhoaan sinut. Vannoin sen tekevänsä. Repiisin sinut kappaleiksi ja teen sinusta kärsimään helvetissä ikuisuuden, tyhmä, hölmö, idiootti! Vihaan sinua koska saat ihmiset uskomaan tähän roskaan ja hullun ilmestyksen tarinaan! Otan sinut nyt mukani, tule!...
Hän vetää minua jalasta ja huusin heti pyytäen apua arkkienkeli Mikaelilta ja suojelusenkeliltäni. Tunsin että joku vetää minut toiselta puolelta olkapäistäni ja käsivarteni, kun demoni vetää minuun toisesta puolelta jalastaani. Huusin Jeesuksen verelle ja Mikaelin suojelulle, ja se poistui karjaisten surullisesti. Sen jälkeen minulla oli näky, jossa nuori tyttö tuli vuoteen vasemmalta puolelta. Hän oli ahdistunut ja kiusallinen, kärsimässä, mutta en tiennyt ketä hän oli. Kun tämä näky hälveni, nään inhoa herättävän paikan. Se oli helvetti. Nähdyn sielut putoavan helvetin tulisiin. Ne paloivat ja huusivat ahdistuneesti. Niitä putosi suuria määriä. Sen määrää ei voitu laskea kuinka monta putosi ja kärsi tuolla paikalla. Se näyttäisi mehiläisparven kaltaiselta, monista mehiläisistä, mutta ne olivat ihmissieluja jotka kärsivät siellä putoamassa ja muuttuivat inhoaviksi hirviöiksi kun kosketettiin sitä kamalaa tulia tulemalla tuolle paikalle, päästään ja ruumiin kääntyneinä. Tiedän että he olisivat kadotetut sielut. Näiden sielujen keskellä nähdyn kamalan demonit jotka kiduttavat ja pilkkaavat niitä. Heillä oli vihaa ja nautin kiduttaessaan niitä julmasti. Ne vibroivat kun siela tuli tuolle paikalle. Nähneeni näky, sydämeni pysähtyi ja jäätui, tuntuin kuristuvani. Se oli erittäin inhoava ja voimakas näky. En koskaan nähny mitään niin kamalaa elämässäni. Kuinka inhoavia, hirviömäisiä ja kammottavia demonit ovat.
Nähdyn yhden heistä joka halusi tulla sinne missä olin, mutta ei voinut koska seisi suuren kiviseinäpään päällä korkealla hänestä. Hänellä oli käsissään sirppi ja sillä yritti koskea minua ja vetää minut helvettiin. Se sanoi minuun,
Teen kaiken mahdollisen, kaiken että saat sinut tulemaan meidän luokse. Tuhoan sinut ja leikkaan sinut tuhansiin palasiin!
Tämän kiviseinäpään päällä missä seisi jakoi kaksi paikkaa. Yksi oli helvetti ja toinen suuri syvyys, musta aukko. Tiedän että joku putoaa siihen aukkoon ei koskaan palaa takaisin, jää sinne ikuisesti ja tuhoutuu. Ymmärsin ettei se ole paikka missä loppuajan aikana kun Jumala tulee maailmaan kaikki helvetin demonit yhdessä Luciferin kanssa sekä ne jotka taistelivat Jumalan vastaan saavat rangaistuksen ja heitetään siihen, mistä ei enää palauduta vahingoittamaan Kirkkoa eikä niitä joka olivat uskollisia Jumalalle.
Äkkiä tulessa näkyi suuri ja kammottava käärme. Se oli valtavan iso. Sen edessä minusta ei ollut mitään. Tunsin sen olevan Saatana, Lucifer, joka näyttää itsensä helvetissä kaikkein rumimmalla tavallaan. Hän katsoi minuun uhkaavilla silmillä, kuin sanoisi minulle: Epäilen, että haluat jatkaa tässä hämähäkkien ja viestien hulluudessa siitä ...(ja sanoi rumaa sanaa Neitsyt Marian suhteen).
Minä sanoin hänelle:
Jumala on minun kanssa ja minä olen Juman sekä hänen Äitinsä, Neitsyt Marian, kanssa.
Kysyin Neitsyeltä: Minun äiti, auta minua. En halua nähdä tätä enempää. Haluan poistua tästä ja palaamaan kotiin!
Tuolloin aloin palata takaisin ja kun näin, löysin itseni uudelleen huoneessani vuoteessa. Kun olen nähnyt kaiken tämän, joku tuli ovelle pyytämään apua talosta. Se oli mies, joka kysyi isältäni apua. Tämän miehen tytär oli sairaana ja tarvitsi välittömästi vietävän Itacoatiaran sairaalaan. Hänen isänsä pyysi isääntäni auttamaan hänet vieämään tyttären Itapirangan satamalle autoilla, koska hän ei voinut kävellä tai liikkua. Isäni meni välittömästi apuun. Muistin näyn nuoresta naisesta, joka kärsi ja oli agoniaan. Ymmärsin, että jos tämä nuori nainen kuolisi, hänet ei pelastettaisiin, vaan hän menee helvettiin, tuohon paikkaan, jonka olen juuri nähnyt. Aloin rukoilla hänen puolestaan, ikuisen pelastuksensa vuoksi. Kuulin myöhemmin, että tämä nuori nainen ei kuollut, mutta oli sairaana ja agoniaan, koska hänellä oli abortti ja lapsi oli kuollut sisällä. Jumala armahdus sielulleen, eivätkä antaneet häntä kuolla tämän synnin takia.